36 On varmasti sydämiä, jotka ymmärtävät Herramme rakkauden ja vastaavat siihen, mutta heidän lukumääränsä on hyvin pieni verrattuna niihin, jotka eivät halua kuunnella häntä tai jotka tyytyvät olemaan hänen ystäviään ja opetuslapsiaan vain näennäisesti. Tästä hänelle tehdystä ja päivittäin toistuvasta vääryydestä Herramme pyytää korvausta, hän etsii siitä hyvitystä (reparaatiota). "Sustinui qui simul contristaretur et non fuit" (Ps. 69[,21]). “Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.” (Ps. 69:21).

37 Eikö tämä olekin sama valitus, jonka Jeesus osoitti meille 200 vuotta sitten? Hän osoitti haavoitettua jumalallista sydäntään ja sanoi: "Katso sydäntä, joka rakastaa ihmisiä niin paljon ja joka kuitenkin saa useimmilta vastapalvelukseksi vain kiittämättömyyttä, kylmyyttä ja tunteettomuutta". Mitä Herramme halusi saavuttaa tällä sydämensä ilmoituksella jollei sydämiä, rakkautta tai hyvitystä (reparaatiota)? Onko tämä hänen sydämensä halu sammunut? Ei, vielä nykyäänkin ja jopa enemmän kuin koskaan hän etsii sydämiä, jotka todella rakastavat häntä, sydämiä, jotka lohduttavat häntä elämällään, joka on täynnä uskoa, anteliaisuutta, palavuutta ja rakkautta, sydämiä, jotka tuntevat hänen surunsa ja tuskansa ja jotka pyrkivät kaikin tavoin hyvittämään hänen kärsimyksensä, vaikka se merkitsisi oman kunnian, terveyden ja jopa hengen uhraamista.

Herramme on myös pyytänyt temppeliä, alttareita sekä kuvia hänen Sydämensä kunniaksi. Tämän hän onkin jo suurelta osin saanut, mutta vielä ei ole suinkaan tarpeeksi sydämiä, joiden luota hän löytää sen, mitä hän niin kovasti toivoo, puhtaan rakkauden, antautumisen ja teurasuhrin (immolaatio).