14 Näihin sanoissa: "Ecce venio, Deus, ut faciam voluntatem tuam" [Katso, minä olen tullut, Jumala, tekemään tahtosi, Hepr. 10:7], ja näihin: "Ecce ancilla Domini, fiat mihi secundum verbum tuum" [”Katso, Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sanasi mukaan”, Lk. 1:38], sisältyy koko kutsumuksemme, päämäärämme, velvollisuutemme ja meidän lupauksemme.

Kaikissa olosuhteissa ja tapahtumissa, niin tulevaisuudessa kuin nykyisyydessäkin ecce venio riittää, kunhan se on mielessämme, sydämessämme ja huulillamme. Ecce venio: Katso, minä tulen, Jumalani, tekemään sinun tahtosi. Tässä olen, valmiina tekemään, alkamaan ja kärsimään, mitä vain tahdot, uhraamaan sen, mitä pyydät minulta. Voimme olla huoleti, sillä Jumalan tahto on tunnistettavissa joka hetki. Ja vaikka pimeys ja epävarmuus täyttäisivätkin mielemme ja sydämemme, pysymme kärsivällisesti ja rakkaudella tässä olotilassa, kunnes Jumalan viisaus ja hyvyys suovat hänen valonsa jälleen loistaa.

15 Uhri [victime] tietää, ettei ole enää mitään, mitä hän voisi valita tai toivoa itselleen; hän on valintansa tehnyt, hänen kohtalonsa on lyöty lukkoon. Milloin ja miten hänen uhrinsa toimitetaan, millaisissa olosuhteissa ja kuinka kauan se kestää, kaikki tämä on jätetty sen vapaaseen valintaan, jolle uhri kuuluu kokonaan. Siispä meidän kutsumuksemme on täydellinen antautuminen, ehdoton Jumalan toiminnan hyväksyminen ja katsominen häneen, joka kulki edeltä samaa tietä ja teki sen kulkemisen mahdolliseksi ja joka jätti meille jalanjälkensä ja verijälkensä.

16 Jos joku antaa itsensä tällä tavoin Herrallemme, niin myös Herramme antaa itsensä hänelle, eikä häneltä silloin voi puuttua mitään! "Teidän hiuskarvannekin ovat lasketut" [Mt 10:30], sanoi Herramme opetuslapsilleen. "Viisi varpusta ostetaan pennillä, eikä kaitselmus kuitenkaan unohda niistä yhtäkään" [Mt 10:29]. Herramme huolehtii kaikista tarpeistamme aikanaan, kunhan vain annamme itsemme hänelle.