42 Herramme ei vaadi meiltä suuria urotekoja. Jotkut papit ovat eksyneet yrittäessään tarjota niitä hänelle. He ovat etsineet niistä omaa kunniaansa ja omaa tyydytystään.

Olemme pieniä ja heikkoja, mutta meidän hyvän tahtomme, hellyytemme ja kiintymyksemme tulee lohduttaa Herraamme ja korvata hänelle se, mikä meiltä voimissa ja lahjoissa puuttuu. Meidän tulee mieluummin pysyä tuntemattomina ja näyttää kokemattomilta maailman ja sääntökuntamme ulkopuolisten veljien silmissä kuin hylätä rakas Isämme, joka on usein murheellinen ja loukattu.

43 Vaikka jättäisimme vähälle jopa tulevaisuudesta huolehtimisen voidaksemme olla uskollisemmin Isämme rinnalla, sallisiko hän siksi meiltä puuttuvan mitään? Jättäisikö hän meidät hätään auttamatta meitä? Oikea isän sydän ei tekisi niin, ja vielä vähemmän Jumalan niin rakastava Sydän.

Se, joka panee toivonsa maailmaan tai muuttuviin ja oikukkaisiin luotuihin, pettyy aina. Niiden houkutukset ja lupaukset haihtuvat kuin savu ilmaan ja johtavat kurjuuteen ja perikatoon. Se, joka todella rakastaa Herraamme, ei anna lupausten tai uhkausten, kehujen tai suosionosoitusten eikä myöskään loukkausten, pilkan tai vainon vaikuttaa itseensä.

44 Hän ei anna minkään kääntää itseään pois kerran tehdystä päätöksestä, kerran tunnistetusta Jumalan tahdosta eikä kutsumuksestaan. Hän pitää silmiensä edessä vain Herramme miellyttämisen ja ilahduttamisen; hän pyrkii mukautumaan vain Herraan ja vastaamaan hänen rakkauteensa. Hänelle on yhdentekevää, pidetäänkö häntä mielettömänä.

Pitäisikö Jeesuksen Sydämen uhrien (victimes) jäädä tässä muista jälkeen? Eikö heidän pitäisi pikemminkin iloita ja pitää itseään onnellisina, kun heitä kohdellaan samoin kuin heidän esikuvaansa, Jumalaansa ja Vapahtajaansa? Eikö Herraamme pidettykin mielettömänä? Hänen rakkautensa sieluja kohtaan saattoi hänet sellaiseen tilaan.

Hänen halunsa hyvittää (réparer) taivaallisen Isänsä kunnia, pelastaa sielut, tehdä ne onnellisiksi ja saada niiltä vastarakkautta sai hänet palavasti syleilemään ristin hulluutta. Tämä ristin hulluus on myös hänen todellisten opetuslastensa ja hänelle vihkiytyneiden uhrien tunnusmerkki.

45 Mutta eivätkö ne, jotka nykyään eivät lainkaan ymmärrä tätä elämää ja pitävät sitä mitä suurimpana naurettavuutena, joudu kerran hekin huudahtamaan: "Me pidimme heitä hulluina, ja heidän tekonsa olivat meistä naurettavia ja heidän loppunsa häpeällinen. Nyt heidät on kruunattu ikuisella kirkkaudella, ja heidät luetaan Jumalan ystävien joukkoon" (Vrt. Viis 5:4-5.)

Vielä kerran: Herramme pyytää Herramme ennen kaikkea sydämiä, sydämiä, joilla on luja tahto rakastaa häntä yli kaiken ja jotka ovat valmiita uhraamaan kaiken tälle rakkaudelle, jopa sen, mikä on heille kaikkein rakkainta; sydämiä, joille omat toiveet ja henkilökohtaiset edut eivät enää merkitse mitään, vaan jotka pitävät vain yhtä asiaa silmiensä edessä: he haluavat rakastaa ja lohduttaa Jumalansa, Mestarinsa ja Ylkänsä Sydäntä, tehdä sille hyvitystä, voittaa hänelle kaikki sydämet ja sytyttää ne hänen rakkaudellaan.

Jos tämän päämäärän saavuttamiseen tarvitaan luonnollisia voimavaroja, Herramme kyllä osaa löytää ne ja lähettää ne sopivana aikana.

"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin."[Matt. 6:33].